Tein maaliskuussa 2026 selvityksen Helsingin Pörssin päälistan 50 suurimman yrityksen johtoryhmien ja hallitusten kokoonpanoista. Selvityksessä olleet yritykset vaihtelivat Nordeasta (joo, Nordea ei ole suomalainen an sich, mutta en lähtenyt rajaamaan sitä pois) Tokmanni Groupiin.

Tarkastelin johtoryhmiä ensisijaisesti kolmella demografisella muuttujalla: ikä, sukupuoli ja koulutus. Tein selvityksestäni sarjan julkaisuja LinkedIniin ja vedän ne tässä blogissa yhteen. Aloitetaan johtoryhmistä tai itse asiassa aloitetaan toimitusjohtajista.

Toimarin pronominit (he/him)

Suomalaisen pörssiyrityksen toimitusjohtaja on hyvin suurella todennäköisyydellä mies, tarkemmin sanottuna 94 prosentin todennäköisyydellä, sillä tutkittujen 50 yrityksen toimareista vain kolme on naisia.

Puolet toimitusjohtajista on ekonomeja (käytän ekonomi-termiä kuvaamaan kaikkia kauppatietelijöitä) ja reilu kolmannes on insinöörejä (ja tässä sama insinööri-termi on kattotermi kaikille insinöörialan tutkinnoille). Muun koulutustaustan omaavia toimitusjohtajia on siis vain 12 prosenttia, eli kuusi henkilöä. Kuusi, huh.

Kun yhdistetään sukupuoli ja koulutus, tarina pysyy yksiulotteisena. Toimareiden yleisin profiili on siis miesekonomisti (46 %) eli lähes joka toinen. Toisena tulee miesinsinööri (38 %). Ja sitten piiitkän matkan päästä tulevat ne muut.

Ja kuten aikaisemmin todettu, naistoimareita tutkituista yrityksistä löytyi vain kolme. Orionin Liisa Hurme on filosofian tohtori (biokemia), Outokummun Kati ter Horst ekonomi ja Marimekon Tiina Alahuhta-Kasko sekä diplomi-insinööri että kauppatieteilijä.

Toimarin ylivoimaisesti yleisin ”oppiarvo” on maisteri/vastaava.

Pörssitoimarin mediaani-ikä on 56-vuotta. Tutkittujen yritysten toimitusjohtajista yksikään ei ole alle 45-vuotiaita ja vain kaksi yli 65-vuotiaita. Tasan puolet toimitusjohtajista osuu 45-54-vuotiaiden ikäryhmään ja 46 prosenttia 55-64 vuotiaiden ryhmään.

Korkeakoulutetulle 45-54 -vuotiaalle miehelle todennäköisyys tulla jonkin 50 suurimman pörssiyhtiön toimariksi on siis 1:2500 ja vastaavasti korkeakoulutetulle 45–54-vuotiaalle naiselle sama todennäköisyys on noin 1:55 000.

Kerroin on siis 22-kertainen miehen hyväksi. 22-kertainen! Huh. Onko selittävänä tekijänä sukupuoli vai valitut koulutusalat (tekniikka vs. humanistiset) ja suuntautumiset (rahoitus vs. markkinointi), olisi kiinnostava jatkokysymys, mutta jääköön se jonkun muun tutkittavaksi.

No, entäs se muu johtoryhmä?

Johtoryhmän koulutustaustat mukailevat aika lailla toimarien vastaavia. Joryn jäsenistä (pl. toimarit) 41 % on ekonomeja, 33 % insinöörejä ja 26 prosenttia muita. Ai, mitä ovat muut? Oikeustiede 10 %, yhteiskuntatieteet 6 %, luonnontieteet 4 %, humanistitieteet 4 % ja muita ”muita” se jäljelle jäänyt 2 %. Valtaosalla tutkintona on maisterin tutkinto (72%).

Joka kolmas Helsingin pörssin 50 suurimman pörssiyrityksen johtoryhmäläisistä on nainen. Siis yksi kolmesta. Toisin sanoen, miehiä on suomalaisissa joryissä siis tuplasti enemmän. Ja kuten muistat, toimareista naisia sen sijaan oli vain joka seitsemästoista. Ihan vaan muistutuksena todettakoon, että kadulla vastaantulevista kanssatallaajista naisia on joka toinen.

Yleisin hahmo joryläisistä (ilman toimareita) on miesinsinööri, joita joryläisistä on 26 prosenttia. Miesekonomeja on neljä vähemmän, eli heitäkin joka neljäs (24,9%). Naisekonomeja johtoryhmän jäsenistä on 60 (16 %) ja naisinsinöörejä 26, eli 7 prosenttia. Oikislaisista, joita joryläisistä oli yhteensä se 10 prosenttia, puolet on naisia (19 kpl, 5 %).

Liiketoimintajohdon kohdalla peli kääntyy koulutustaustan osalta päälaelleen. Siellä insinöörit johtavat 51 %:lla, ekonomistit seuraavat 38 %:lla ja muille jää vaivainen kymmenys. Ilmiö ei ole yllätys, sillä tutkittujen 50 yrityksen joukossa on huomattava painotus teollisuuteen ja prosesseihin: KONE, Wärtsilä, Metso, UPM, Stora Enso, Kemira, Outokumpu, Valmet, Nokia.

Mutta yksinkertaistaen ja yhteen vetäen: ekonomit johtavat yrityksiä, insinöörit liiketoimintaa.

Naisen paikka johtoryhmässä näyttäisi edelleen olevan konsernifunktioissa. 70 prosenttia johtoryhmien naisista työskentelee liiketoimintaa tukevissa/mahdollistavissa rooleissa, HR:ssä, viestinnässä ja markkinoinnissa, lakiasiainjohtajina jne. Liiketoimintajohdossa on joka neljäs joryjen naisista.

On kuitenkin huomattava, että konsernifunktioita ”miehittävät” yhtä lailla myös miehet. Joka toinen tukifunktiopositio on miehen täyttämä, mutta tukifunktioiden osuus jorymiesten joukossa on kuitenkin vain 39 prosenttia (vs. 70). Liiketoimintavastuuta kantaa 45 prosenttia miehistä (vs. 24) ja toimareita miehistä on 16 % (vs. 6). Ero on siis kaikin tavoin huomattava.

Vain kahdessa joryssä ei ole ollenkaan naisia (Citycon ja Fiskars). Eniten naisia on Marimekon johtoryhmässä 10/11.

Johtoryhmäläiset (ilman toimareita) ovat mediaani-iältään 53-vuotiaita. Alle nelikymppisiä on joryläisten joukossa vain seitsemän, joista yksi on nainen. Puolet johtajista on ikäryhmässä 45-54. 11 prosenttia ikäryhmässä 35-44 ja 37 prosenttia ikäryhmässä 55-64. Yli 65-vuotiaita otannassa oli vain kolme. Pidä nämä luvut mielessä, kun siirrymme seuraavaksi tarkastelemaan hallitusten rakenteita.

Iällisellä ansioitumisella hallitukseen?  

Toistin analyysini samojen yritysten hallituksista. Tähän dataan päätyi 377 henkilöä. Kun vertailen tässä lukuja johtoryhmiin, lasken johtoryhmiin toimarit mukaan.

Ensimmäinen havainto: naisia on suhteellisesti enemmän hallituksissa kuin johtoryhmissä (37 % vs. 33 %). Hallitusten rivijäsenten osalta miesten ja naisten puntit ovat yllättävänkin tasaiset (naisia 44 % vs. 56 %), mutta nuijaa hallitusten kokouksissa heiluttaa pääsääntöisesti mies. Hallitusten puheenjohtajista vain kahdeksan on naisia. Niin, vain kahdeksan. Mutta kuitenkin: HPJ:nä naisia on lähes kolme kertaa enemmän kuin toimareina (n=3). Yhdenkään naistoimitusjohtajan esihenkilönä ei ole naispuhista.

Hallituksen jäsenen mediaani-ikä on 60 vuotta ja HPJ:n keski-ikä on 63. Yli 65-vuotiaita hallituksen jäsenistä on sata ja 60–65-vuotiaita toinen mokoma, eli yli puolet hallitusten jäsenistä on yli 60 vuotiaita. Vastaavasti alle 45-vuotiaita on vain 18. Jep. Tätä kun vertaa johtoryhmien ikäjakaumaan, niin ero on selvä.

Ekonomeja hallitusten jäsenistä on noin puolet (47 % vs. jory 41 %), insinöörejä vain noin kolmannes (29 %, miehistä 35 % ja vs. jory 34 %) ja oikeustieteilijöitä 7 %. Yhteiskuntatieteilijöitä ja muita humanisteja löytyy datasta 5 % molempia.

Neljällä henkilöllä on kolme hallituspaikkaa 50 suurimman yrityksen joukossa ja peräti 34 henkilöllä kaksi, joista ainakin kuudella henkilöllä molemmat paikat ovat puheenjohtajuuksia.

Tällaisia ovat siis suuryritysten hallitukset. Kokemus, tai ainakin iällinen ansioituminen, tuntuu olevan hallituksissa valttia.

Kasvuyritykset? Samanlaisia? Erilaisia?

Tein myös nopean suuntaa-antavan tarkastelun viiden listaamattoman suomalaisen kasvuyrityksen (Oura, Swappie, Relex, Aiven, Smartly) hallituksiin ja ero listattujen ja listaamattomien välillä oli melkoinen ja sanoisinko yllättävä.

Naisia valittujen kasvuyritysten hallituksissa oli huomattavasti vähemmän kuin listatuissa. Näiden viiden valitun yrityksen hallitusten jäsenistä naisia oli vain 17 %. Yhdenkään tutkitun yrityksen hallituksen puheenjohtajana ei ollut naista.

Kasvuyritysten hallitusten jäsenten keski-ikä on 50 vuotta ja suurin ikäkohortti on 45–54 vuotta, jossa on 39 % tutkittujen hallitusjäsenistä. Yli 60-vuotiaita oli näissä yrityksissä vain 13 %. Kasvuyritysten hallitukset ovat siis selkeästi miehisempiä ja nuorempia kuin pörssiyritysten vastaavat.

Koulutustaustat myötäilevät totuttua, eli paljon ekonomeja ja paljon insinöörejä. Insinöörien määrä selittynee sillä, että näiden yritysten toimialat ovat teknologiapainotteisia ja monissa yrityksissä on edelleen perustajia hallituksissa. Hallituksissa on myös paljon sijoittajien ja VC-firmojen edustajia, jotka sattuvat olemaan pääsääntöisesti ekonomeja.

Jos kaikki edellä esitetty vedetään yhteen, johtopäätös on aika yksinkertainen ja selitteinen.  Suomalaisia suuryrityksiä johtaa mies, useimmiten ekonomi tai insinööri, keski-iältään viisikymppinen tai yli. Johtoryhmässä naisia on joka kolmas, mutta heistä seitsemän kymmenestä istuu tukifunktioissa. Hallituksessa naisia on jo rivijäseninä jo lähes yhtä paljon kuin miehiä, mutta nuijaa heiluttaa yhä pääsääntöisesti mies. Kasvuyrityksissä tilanne on karumpi, big time.

Tämä ei ole ongelma vain tasa-arvon näkökulmasta. Se on iso ongelma erityisesti organisaatioiden uudistumiskyvyn näkökulmasta. Kun ylimmät johtopaikat täyttyvät vuodesta toiseen samalta koulutuspolulta tulevia, samanikäisiä, saman sukupuolen edustajia, organisaatio alkaa väistämättä muistuttaa itseään. Ja itsensä kaltaisia se myös rekrytoi. Puhumattakaan siitä, että hallituspaikkoja jaetaan sulle-mulle, mulle-sulle-perusteisesti, pienen piirin kesken.

EU:n kiintiödirektiivi pakottaa muuttamaan hallitusten kokoonpanoja viimeistään kesäkuuhun 2026 mennessä. Sen jäljet näkyvät jo hyvällä tavalla pörssiyhtiöiden hallituksissa. Kiintiöt eivät kuitenkaan ratkaise tätä ongelmaa. Tämä ongelma ratkeaa vain kulttuurilla, jossa moninaisuutta arvostetaan puheiden lisäksi käytännössä. Vanhan kaavan rikkominen pitäisi olla helppoa, sillä tuloksethan näyttävät, että sillä on päästy korkeintaan keskinkertaisuuteen. Mitäs, jos uskallettais menestyä? Pienellä riskilläkin?

Pohtivaisena,