MOI! Mä olen Panu.
Tästä voit lukea tarinani. Kirjoitin sen laveasti, koska niin minä teen asiat, laveasti, tarinoiden. Jos, et jaksa lukea avautumistani voit vaihtoehtoisesti kurkata CV:ni Linkkarista. Sekin on ihan ok, no hard feelings.
Kaikki lähtee ihmisistä. Ihan kaikki.
Tämän uskomuksen ympärille rakentuu se mitä olen ja se mitä teen.
MINUA OVAT AINA KIINNOSTANEET IHMISET...
...ja erityisesti se, mikä saa heidät tekemään pikkasen enemmän ja pikkaisen intohimoisemmin.
Opiskeluaikoina tutkin poliittisia äärikiikkeitä: mm. radikaalia eläinoikeusliikettä, anarkisteja ja skinheadeja. Näissä liikkeissä minua kiinnosti se, mikä sai nuoret ottamaan normaalista poikkeavia askeleita ja tekemään tulevaisuutensa kannalta äärimmäisen riskialttiita tekoja, sen sjiaan, että he olisivat pyörineet ostarilla ja juoneet olutta, kuten muut nuoret vanhoina hyvinä aikoina.
Pidin tutkimuksen tekemisestä. Tapanani oli mennä mahdollisimman lähelle tutkimuskohdettani ja kohdata heidät ihmisinä: olivatpa he skinheadejä tai "kettutyttöjä". En ymmärtänyt miten kukaan voisi tutkia jotain kohtaamatta tutkimuksena kohdetta, mutta näin valitettavasti ainakin Suomessa tuolloin tehtiin.
EI MINUSTA OLLUT AKATEEMIKOKSI, JOTEN tervemenoa HR:ään.
Akateemisen tutkimuksen tekeminen, lievästi populaarisella twistillä, kiinnosti minua. Mutta ei minusta ollut akateemikoksi. Jotain oli tehtävä perheensä elättämiseksi ja kiinnostukseni ihmisistä ja heidän johtamisestaan vei minut noin kymmenen vuoden HR-uralle.
Työskentelin kolmessa IT-talossa (Iocore oyj, Intentia oy ja Satama Interactive oyj) henkilöstöpäällikkönä/-johtajana. HR-urani alkoi vuosituhannen vaihteessa IT-kuplan ollessaan kuumimmillaan. Näin ja koin kuplan pullistumisen ja puhkeamisen, sen ihanuuksineen ja kamaluuksineen. Enkä vain yhtä kertaa, vaan useammankin.
Jokainen työpaikoistani opetti minulle paljon, mutta kokemukseni Satamasta oli ainutkertainen. Sataman kulttuuri ja kulttuurin luoma yhteisö oli poikkeuksellinen: innostava, innovatiivinen ja inhimillinen. Sataman tarinalla oli kuitenkin surullinen loppu, osin itseaiheutettu, osin ulkoa tullut.
"Musta ei ikinä tule konsulttia", mutta miten sitten kävikään.
jokaisesta organisaatiosta voi tulla hyvä työpaikka.
Osallistuimme Satama-aikanani kahdesti Suomen parhaat työpaikat -tutkimukseen. Tykästyin Great Place to Workin konseptiin isosti. Minusta heidän määritelmänsä hyvälle työpaikalle, oli yksinkertaisuudessaa nerokas ja heidän tapansa tutkia työpaikkoja erinomainen. Erityisesti minua puhutteli GPW:n tinkimättömyys: rima asetettiin aina korkealle ja organisaatioita verrattiin aina absoluuttisesti parhaimpiin työpaikkoihin, ei keskiarvoon, ei mediaaniin vaan parhaisiin.
Ai miten GPW määritteli hyvän työpaikan? Yksinkertaisesti: Hyvä työpaikka on sellainen, jossa työntekijät luottavat organisaationsa johtoon, ovat ylpeitä siitä mitä tekevät ja nauttivat työkaveriensa kanssa työskentelystä.
Tällaista maailmaa halusin olla edistämässä ja Sataman ostettua Trainers Housen päätin, että minun on aika jatkaa matkaa. Siirryin GPW:lle konsultiksi, jolla oli myös myyntivastuu. Jep, juuri niin.
Opettajina Suomen, Euroopan ja maailman parhaat työpaikat.
Great Place to Work tarjosi minulle huikean oppimisalustan. Sain oppia yrityskulttuurista ja johtamisesta sellaisilta organisaatioilta, jotka olivat oikeasti onnistuneet rakentamaan erinomaisia ja tuottavia työpaikkoja. Koin itseni etuoikeutetuksi saadessani kurkistaa Suomen, Euroopan ja USAn parhaiden työpaikkojen konepellin alle.
Viimeiset kolme ja puoli vuotta GPW:llä toimin Suomen tytäryhtiön toimitusjohtajana. Toimitusjohtajuus opetti monia asioita sekin. Onnistuimme kasvattamaan GPW:n tunnettuutta ja liiketoiminnan kokoa tiimin kanssa ihan kivasti. Lanseerasimme "I <3 Mondays" -konseptin, joka myöhemmin muuntui #TGIM -häsäksi. Aika GPW:llä antoi minulle halun vaikuttaa isommin suomalaiseen työelämään: tehdä siitä parempi ja siten tuottavampi.
Kuolemattomia totuuksia Panun suusta osa kaksi.
"En kyllä ikinä ryhdy yrittäjäksi." Yeah, right.
"Panu sun pitää oikeasti auttaa meitä."
Toimiessani GPW:llä moni asiakkaani toivoi apuani paremman työpaikan rakentamisessa. GPW:llä emme voineet konsultoida organisaatioita heidän rakenteissaan ja tätä moni asiakkaistani kaipasi tai ainakin kertoi kaipaavansa.
Monestakin syystä koin, että elämäni kaipasi uutta vaihetta ja asiakkaideni rohkaisemana päätin ottaa loikan yrittäjäksi. Vuonna 2013 perustin Suomen ensimmäisen yrityskulttuurimuotoilutoimiston Naqu oy:n.
Olisin halunnut yritykseni nimeksi Naku oy:n, mutta naku.fi -domain oli varattu, ihan toisenlaiselle toimijalle. Täytyi siis käyttää luovuutta ja sparrauskaveria (kiitos Perttu), niinpä Nakusta tuli Naqu.
Naqu nimen taustalla oli vahva uskoni johtamisen ja kulttuurien autenttisuuden voimaan, eli alastomuuteen, nakuna olemiseen, aitouteen.
Ilmoitin vanhoille asiakkailleni, että täällä ollaan valmiina auttamaan, mutta yllätyksekseni puhelimeni ei soinutkaan. Piti ryhtyä myymään.
Yrityskulttuurimuotoilu, WTF?
On tavallaan hienoa, mutta samalla kovin turhauttavaa aiheuttaa hämmennystä. Minulla on joskus paha tapa hämmentää, ihan vain hämmentämisen vuoksi, mutta tässä tapauksessa näin ei ollut tarkoitus.
En perustanut Suomen ensimmäistä yrityskulttuurimuotoilutoimistoa sen takia, että se olisi hassua nimikikkailua tai kahdella trendiaallolla (yrityskulttuuri ja palvelumuotoilu) surffaamista samanaikaisesti. Mielestäni yrityskulttuurimuotoilu kuvasti parhaiten sitä, mitä halusin tehdä ja sitä mitä asiakkaani minulta halusivat ostaa. Mutta… kovinkaan moni ei kuitenkaan tunnu saavan tekemisestäni kiinni, eikä syy suinkaan ole heissä vaan minussa: en osannut kovinkaan hyvin kertoa tekemisestäni.
Yrityskulttuurimuotoilu vastasi organisaatioiden haasteisiin, joka liittyi HR:n toimintaan. HR:ää tehtiin tuolloin (ja valitettavan usein edelleen) prosessinomaisesti ja HR:n omista lähtökohdista. Usein syynä oli se, että muuta ei osattu. Kulttuurimuotoilussa lähdetään liikkeelle asikakkaiden ja heidän tarpeidensa ymmärtämisestä. HR:n tapauksessa asiakkaina olivat sekä yritys että sen työntekijät, etenkin sen työntekijät.
Ymmärryksen jälkeen panostetaan toteutukseen siten, että se tuottaa toivotun lopputuloksen ja tässä lopputuloksella tarkoitetaan muuta kuin rastia HR:n vuosikellossa tai HR-järjestelmässä. Kulttuurimuotoilun keskeisenä työkaluina ovat mm. konseptointi ja tarinoittaminen. Prosesseista tehdään vetovoimaisia, lähtökohtana, että ne ovat ihmisiä varten, eivät toisinpäin.
Suomalainen työelämä kaipaa enemmän intohimoa.
Saisko olla ripaus intohimoa, leidenschaftia?
Perustimme Suomen toisen yrityskulttuurimuotoilutoimiston Leidenschaftin yhdessä Mona Rundbergin ja Markus Jussilan kanssa vuodenvaihteessa 2015-16. Lähdimme muuttamaan suomalaista työelämää oikein tosissaan.
Teimme kulttuuriselvitysprojekteja, muotoiluhankkeita, toimimme interim-kulttuurijohtajina, teimme ja purimme työntekijäymmärryskysely Siqnejä ja kaikkea siltä väliltä.
Siqnejä? Joo. Olin speksannut vuonna 2014 maailman ensimmäisen työntekijäymmärryskyselyn Siqnin. Siqni kaivettiin naftaliinista ja se saatiin liveksi kesällä 2016. Siinä missä Leidenschaft on nostanut kulttuuria vahvemmin johdon agendalle, on Siqni mullistanut suomalaista tapaa ymmärtää työntekijöitä.
Rakensimme Leidenschaftista täydellistä työpaikkaa ja tuottavaa liiketoimintaa, jota ohjasi ylevä päämäärä: intohimoisempi työelämä.
Parhaillaan meitä taisi olla yhdessä Siqnin kanssa 24 laidaria, yhdistetty liikevaihtomme noin 4 MEUR. NPS:mme huiteli 80-100 välillä ja eNPS:mme oli usein tasan sata. Brändimme tunnettiin oikeissa porukoissa, joten ihan hyvin meillä meni.
Leidenschaft mahdollisti minulle monta upeaa kokemusta, mutta myös kirjojen kirjoittamisen. Ensimmäisen kirjani (Yrityskulttuuri on kuningas) julkaistiin vuonna 2019 ja toinen kirjani (Tulevaisuuskyvykäs organisaatio) julkaistiin 2024. Kirjoistani tarkemmin "Kirjani"- osiossa näillä sivuilla.
Korona jätti meihin perustajiin kuitenkin jälkensä. Tyhjät tilauskirjat ja 100 KEUR kiinteät kuukausittaiset kulut saattoivat olla se, joka loi pohjan vuoden 2022 exitille. Myimme molemmat yritykset huhtikuussa 2022 Eezy Oyj:lle.
Omat ja Leidenschaftin polut erkanivat huhtikuussa 2024. Uskon, että saimme laidari-kollegojeni kanssa aikaan pienen intohimon tuulahduksen suomalaisessa työelämässä. Ja mikä parasta, Leidenschaft ja Siqni jatkavat työelämän muuttamista myös ilman minua. #onneksion
En koskaan enää palaa yksinyrittäjksi.
Auf widersehen ja takaisin lähtöruutuun
Suljettuani Leidenplatzin oven viimeistä kertaa huhtikuussa 2024, palasin täyspäiväiseksi yrittäjäksi Naquun.
Naqun kautta pyöritän yritysjohtajien lukupiirejä ja pidän puheenvuoroja kirjojeni teemoista. Pyrin tekemään Naqun kautta myös täsmäsijoituksia kiinnostaviin startuppeinhin, silloin kun Naqun kassa antaa siihen mahdollisuuksia.
Mitä muuta tulen Naqun kautta tekemään? Sen aika näyttää. Jos sinulla on ideoita, olethan yhteydessä ja pyydät vaikka kahville. Olen huono sanomaan kutsuihin "ei".
Olen avoin myös palkkatyölle, mikäli vastaan tulee vastustamaton työtarjous. Jos sinulla on tällainen mielessäsi, lähetä ehdotuksesi osoitteeseen: tarjousjosta.etvoikieltaytya@panuluukka.fi
Lupaan palata tarjoukseesi mahdollisimman pikaisesti. 😉
Tällainen on siis
PANU LUUKKA
yrityskulttuurin, tulevaisuuskyvykkäiden organisaatioien asiantuntija ja evankelista.
Kilpailukiellostani johtuen en voi enää tarjota yrityskulttuurimuotoilua tai konsultointia. Puheenvuoroja kirjojeni teemoista voin edelleen tehdä ja teen niitä mielelläni. Maksuttomia puheenvuoroja teen kuitenkin VAIN kouluille ja oppilaitoksille.
Kirjoitan myös korvausta vastaan blogeja ja kolumneja työelämän, yrityskulttuurin ja johtamisen teemoista.
Sparraan myös ilomielin graduntekijöitä, kulttuuriasioiden ja tulevaisuuskyvykkyyden kanssa painivia yrittäjiä, johtajia ja esihenkilöitä. Jos en voi auttaa, tiedän ainakin kenen puoleen kääntyä. Ole siis rohkeasti yhteydessä.