Olen pitkään tehnyt töitä paremman suomalaisen työelämän puolesta. Näkemykseni mukaan parempi työelämä rakentuu markkinavoimien ohjaamana yritysten sisällä. Logiikkani tässä on se, että parhaat työntekijät hakeutuvat töihin parhaisiin työpaikkoihin ja antavat niissä parhaansa.
Tältä pohjalta olen pitkään julistanut, että työntekijäpula on ollut parasta, mitä suomalaiselle työelämälle on tapahtunut. Pula osaavista työntekijöistä on pakottanut kaikki yritykset kaikilla toimialoilla panostamaan työntekijäkokemukseensa.
Kieltämättä työntekijäpula on tehnyt työelämälle monella toimialalle hyvää, mutta viimeaikaista työelämäkeskustelua seuranneena en ole enää ihan varma mentiinkö etenkin toimisto- ja asiantuntijatyössä äärilaidasta toiseen ja jopa vähän yli. Tästä tilanteesta syytän koronaa.
Korona lähetti ihmiset kotiin – ja nyt heitä ei saada sieltä enää pois.
Ai mitä korona teki? Lähetti ihmiset tekemään töitä koteihinsa. Ja koteihinsa kun ihmiset saatiin, ei heitä enää saada sieltä pois. Samalla työstä tuli taas se jokin välttämätön paha. Se, joka sotkee arjen ja elämän.
Ennen koronaa jouduin taivastelemaan asiakkaillemme useasti sitä, miksi he eivät anna ihmisten tehdä töitä silloin ja sieltä, missä se milloinkin on fiksuinta. Sitten tuli korona ja hupsis – kaikki päätyivät kotiin ja hommat hoituivat.
Mutta miltä työelämä näyttää vuonna 2023, kun korona on enää yksi flunssa muiden joukossa? Minun silmiini työelämä näyttää nyt pelottavalta. Vallitsevana tarinana tuntuu olevan se, että toimistotyöntekijöiden ja asiantuntijoiden toimistolle saamiseksi, tulee heille a) maksaa matkaliput toimistolle; b) maksaa palkkaa matka-ajalta; c) tarjota maittava aamiainen, mielellään myös lounas ja d) järjestää jotain kivaa iltapäiväksi.
Toimistolle tulemisesta on tullut uhrautumista. Samalla työstä on tullut taas se jokin, joka häiritsee elämää. Ja mitä tekevät työnantajat tässä tilanteessa? Työvoimapulan paineessa he antavat työntekijöidensä jäädä koteihinsa.
Työn arvo ei tule pelkästä tehtävien suorittamista.
Mitä tapahtuu, kun jäädään kotiin? Työntekijät tekevät töitä yksin. Buukkaavat Teams-palavereja kalenterit täyteen saadakseen asioita eteenpäin. Juovat kahvinsa yksin. Suorittavat tehtäviä task-listalta. Syövät lounaansa yksin. Kaipaavat kollegoitaan. Juovat iltapäiväkahvinsa yksin. Ja seuraavana päivänä sama homma uusiksi. Yksin silloinkin.
Etätyössä faktinen työ tulee pääsääntöisesti tehdyksi ja kokoukset suoritetuiksi. Osa töistä luonnistuu kodin rauhassa varmasti paremmin ja tehokkaammin kuin toimistolla, mutta kun työ ja työelämä ei ole pelkkää taskien suorittamista to do -listalta ja läsnäoloa palavereissa. Työssä on kyse muustakin, paljosta muustakin. Työn arvo (itselle tai yritykselle) ei tule pelkästä annettujen tehtävien näennäisestä suorittamista. Työssä ja työpaikalla isoa rooli on myös työelämän metatyöllä, jossa keskeistä osaa näyttelevät kohtaamiset ja aktiivinen ja avoin vuorovaikutus kollegoiden kanssa.
Työ saa ja sen kuuluu tulla tykö.