Kurkistus Helsingin pörssin päälistan 50 suurimman yrityksen johtoryhmien ja hallitusten kokoonpanoihin. Mitkä ovat joryjen ja hallitusten demografiat? Miehiä? Naisia? Nuoria? Vanhoja? Insinöörejä, kauppatieteilijöitä vai humanisteja?
Tein maaliskuussa 2026 selvityksen Helsingin Pörssin päälistan 50 suurimman yrityksen johtoryhmien ja hallitusten kokoonpanoista. Selvityksessä olleet yritykset vaihtelivat Nordeasta (joo, Nordea ei ole suomalainen an sich, mutta en lähtenyt rajaamaan sitä pois) Tokmanni Groupiin.
Tarkastelin johtoryhmiä ensisijaisesti kolmella demografisella muuttujalla: ikä, sukupuoli ja koulutus. Tein selvityksestäni sarjan julkaisuja LinkedIniin ja vedän ne tässä blogissa yhteen. Aloitetaan johtoryhmistä tai itse asiassa aloitetaan toimitusjohtajista.
Toimarin pronominit (he/him)
Suomalaisen pörssiyrityksen toimitusjohtaja on hyvin suurella todennäköisyydellä mies, tarkemmin sanottuna 94 prosentin todennäköisyydellä, sillä tutkittujen 50 yrityksen toimareista vain kolme on naisia.
Puolet toimitusjohtajista on ekonomeja ja reilu kolmannes insinöörejä. Muun koulutustaustan omaavia toimitusjohtajia on siis vain 12 prosenttia, eli kuusi henkilöä.
Toimareiden yleisin profiili on siis miesekonomisti (46 %) eli lähes joka toinen. Toisena tulee miesinsinööri (38 %). Ja sitten piiitkän matkan päästä tulevat ne muut.
Pörssitoimarin mediaani-ikä on 56-vuotta. Tutkittujen yritysten toimitusjohtajista yksikään ei ole alle 45-vuotiaita ja vain kaksi yli 65-vuotiaita.
Korkeakoulutetulle 45-54-vuotiaalle miehelle todennäköisyys tulla jonkin 50 suurimman pörssiyhtiön toimariksi on siis 1:2500 ja vastaavasti korkeakoulutetulle 45–54-vuotiaalle naiselle sama todennäköisyys on noin 1:55 000. Kerroin on siis 22-kertainen miehen hyväksi.
Johtoryhmän koulutustaustat mukailevat aika lailla toimarien vastaavia. Joryn jäsenistä (pl. toimarit) 41 % on ekonomeja, 33 % insinöörejä ja 26 prosenttia muita.
Joka kolmas Helsingin pörssin 50 suurimman pörssiyrityksen johtoryhmäläisistä on nainen. Yleisin hahmo joryläisistä (ilman toimareita) on miesinsinööri (26 %). Miesekonomeja on 24,9 %, naisekonomeja 16 % ja naisinsinöörejä 7 %.
Liiketoimintajohdon kohdalla peli kääntyy koulutustaustan osalta päälaelleen. Siellä insinöörit johtavat 51 %:lla, ekonomistit seuraavat 38 %:lla. Yksinkertaistaen: ekonomit johtavat yrityksiä, insinöörit liiketoimintaa.
Naisen paikka johtoryhmässä näyttäisi edelleen olevan konsernifunktioissa. 70 prosenttia johtoryhmien naisista työskentelee liiketoimintaa tukevissa rooleissa. Vain kahdessa joryssä ei ole ollenkaan naisia (Citycon ja Fiskars). Eniten naisia on Marimekon johtoryhmässä 10/11.
Hallitusten osalta: naisia on suhteellisesti enemmän kuin johtoryhmissä (37 % vs. 33 %). Hallitusten puheenjohtajista vain kahdeksan on naisia. Hallituksen jäsenen mediaani-ikä on 60 vuotta ja HPJ:n keski-ikä 63.
Kasvuyrityksissä (Oura, Swappie, Relex, Aiven, Smartly) tilanne on karumpi: naisia hallituksissa vain 17 %, ei yhtään naispuhista, keski-ikä 50 vuotta.
Yhteenveto: Suomalaisia suuryrityksiä johtaa mies, useimmiten ekonomi tai insinööri, keski-iältään viisikymppinen tai yli. Johtoryhmässä naisia on joka kolmas, mutta heistä seitsemän kymmenestä istuu tukifunktioissa.
Tämä ei ole ongelma vain tasa-arvon näkökulmasta. Se on iso ongelma erityisesti organisaatioiden uudistumiskyvyn näkökulmasta. Kun ylimmät johtopaikat täyttyvät vuodesta toiseen samalta koulutuspolulta tulevia, samanikäisiä, saman sukupuolen edustajia, organisaatio alkaa väistämättä muistuttaa itseään.
EU:n kiintiödirektiivi pakottaa muuttamaan hallitusten kokoonpanoja viimeistään kesäkuuhun 2026 mennessä. Kiintiöt eivät kuitenkaan ratkaise tätä ongelmaa. Tämä ongelma ratkeaa vain kulttuurilla, jossa moninaisuutta arvostetaan puheiden lisäksi käytännössä. Mitäs, jos uskallettais menestyä? Pienellä riskilläkin?